Olen miettinyt tässä aloittaessani Motoristin kanssa seurustelun, että onko enää järkevää kirjoitella tähän blogiin. Irrallisten suhteiden raportointi ja niistä kertominen tuntui ihan ookoolta, mutta jotenkin ei tunnu hyvältä enää aukaista ihan oikeaan suhteeseen liittyviä asioita täällä julkisesti. Muuten elämäni menee aika lailla raiteillaan ja sellaista tarvetta asioiden pohtimiseen ei tällä hetkellä ole kuin silloin kun ero oli akuutimmillaan.
Siitä on nyt puolitoista vuotta kun halusin eron. Paljon on tapahtunut sen jälkeen: syvää surua, masennusta, iloa ja riemua, uuden oppimista, Tytön kanssa oman kodin rakentamista, riitelyä Exän kanssa, uuden puoliskon hakemista, oman seksuaalisuuden uudelleenlöytämistä, jne. jne. Olen löytänyt itsestäni voimavaroja joita en tiennyt minulla olevan. Välillä olen ollut ihan toivoton ja on tuntunut siltä, ettei ikävästä olotilasta ole poispääsyä.
Mutta nyt olen tässä. Tessa, ei enää EroTessa. Tessa joka seisoo omilla jaloillaan. Tessa joka varmasti kohtaa vielä vaikeuksia, mutta jolla on niistä paljon kokemusta ja pääsee niistä läpi. Tessa joka on äiti, rakastaja, uusioperheäiti, ystävällinen oma itsensä, välillä kiukutteleva, hyvä ihminen. Tessa joka voi tukeutua lähimmäisverkostoon ja tukea myös muita heidän ongelmissaan.
Tämä blogi on ollut myös yksi tukipylväs johon olen voinut tukeutua vaikeina hetkinä. Jo asioiden kirjoittaminen on auttanut ja tietysti monet kannustavat kommentit. Kiitos siis teille, lukijoille. Toivon kaikkea hyvää jatkossakin teille. Elämää ei sen enempää eikä vähempää.
